Kallioniemi on unelma – unelma lepposista kesäpäivistä, jolloin istutaan laiturin nokalla ja katsellaan horisonttiin. Rauhallisista hetkistä aamulla kun muu perhe vielä nukkuu, jostain kaukaa kuuluu kuikan huuto ja vesi liplattaa. Veneretkistä kallioisiin saariin eväät mukana, savusaunan lämmityksestä, uusista perunoista, makkaran ja ahvenen paistosta ja mustikkapiirakasta. Sateenropinasta peltikattoon, pyörämatkasta kauppa-autolle. Mato-onkimisesta ja uistelusta. Yhteisestä ajasta perheen ja ystävien kesken.
Kallioniemi on myös edellisten omistajien elämäntyö – kun Kallioniemen hirsimökin rakentaminen aloitettiin, ei paikkaan ollut edes tietä, ei sähköjä, ei naapureita. Pikkumökki syntyi 70-luvun alun tyyliin tontilla kasvaneista männyistä käsin veistetyistä hirsistä. Kallioselle tontille on saatu aikaiseksi kukkapenkkejä, pieni kasvimaa, kiveyksiä ja askelmia enkä voi kuin ihailla sitä sinnikkyyttä, millä asiat on tehty jo silloin. Siis kertaan, ei ollut tietä, ei sähköjä.
Meidän perheen rakkaaksi projektiksi Kallioniemi siirtyi lopullisesti elokuun viimeinen päivä 2009. Suunnitelmia ja projekteja tuleville kesille on paljon. Tämä blogi dokumentoi tapahtunutta, kirjaa muistiin tulevaa sekä säilöö ideoita ja inspiraatiokuvia tulevan varalle.
